Tiistai aamuna 29.11. alkoi vointini olla jo niin väsynyt, parin yön valvomisesta etten jaksanut enää olla kotona, vaan halusin sairaalaan. Pääsisin edes nukkumaan.
Meidät kutsuttiin tarkkailuhuoneeseen, missä mitattiin supistuksia ja vauvan sykettä. Kaikki oli hyvin, mutta kas kummaa! Supistukset loppuivat kuin seinään, kun sinne huoneeseen pääsimme.
Hoitaja kyllä huomasi että synnytys oli jo käynnistynyt, joten kaikkien yllätykseksi hän kertoi, emme pääsisikään kotiin enää ilman vauvaa!
Siitä alkoi sitten yli 13:sta tunnin taistelu että vauva saataisiin syntymään. Annettiin supistuksia edistävää tippaa.. ja annosta vaan lisättiin ja lisättiin, mutta tämä pikkuinen herra ei olisikaan niin helposti houkuteltavissa! Yhdeksän aikaan illalla tehtiin sitten päätös leikkaukseen menosta.
22.25 Sitten vihdoin pienien vaikeuksien kautta kaunis poikamme syntyi 4295 grammaisena ja 53 senttisenä "karpaasina" tuomaan iloa päiviimme.
Heti syntymästä asti Markus on ollut hyväntuulinen pieni ilopilleri, joka sulattaa jokaisen vastaantulijan sydämen. Äitinä olen monesti hämmästellyt kuinka toista voikaan rakastaa niin kovasti!
Tässä Markus on vain muutaman minuutin ikäinen.
Sairaalassa vietimme melkein viikon päivät, ja sitten vihdoin pääsimme kotiin jatkamaan elämäämme pienen ihmeemme kanssa...
